Nyt kenties menee hieman paremmin kuin viimeksi. Pääsinkuin pääsinkin teknilliseen korkeakouluun ja vieläpä melko kirkkaasti.
Lähdin sitä sitten juhlistamaan ja join kaksi päivää putkeen, kun oli tuo Rovaniemi rokkikin. Juopoksi minusta siis ainaki on, jos ei miksikään muuksi. Terassilla oli niin mahottoman mukava istua ku tuuli aivan saatanasti. Vedet valu silmistä ja terassin tuolit lentelivät iloisesti. Mutta ei se mitään niin kauan ku tuli kaljaa hanasta.
 
Tänä aamuna vaan oli aivan hirmunen olo. Oksensinkin peräti elämäni ensimmäisen krapula oksennuksen. Se oli ihan jumalattoman paksua ja tuli aivan hirmusella paineella. Jostain syystä se oli myös paljon kitkerämpää ku laskukänni oksennus. Poltteli suuta ja kurkkua koko päivän ja jouduin vähän väliä niistämään melekosen hyvin sulanutta makkaraherkkua, joka oli sattuneesta syystä päätynyt sieraimiini.

Kotimatkallakin oli ihan saatananmoinen olo ja sen voi todistaa se etten pelännyt ollenkaan, vaikka kuski paino ku reikäpää ja ohitteli tämän tästä. Mielessä oli vain, että päsähtäi jo johonki ni helepottais tämä olo ainaki sillon.

Eilinen olemisen sietämätön keveys pääsi näköjään jossain aamuyöntunteina vaihtumaan elämisen kamalaksi kurjuudeksi.